KATUKUVAAJASTA YRITTÄJÄKSI
Rotvalli Artin tarina alkoi katukuvaamisesta. Monen vuoden tauon jälkeen tartuin kameraan ja huomasin hyvin pian ihmisten kuvaamisen olevan se minun juttuni. Kuljin pitkin Tampereen katuja kyselemässä ihmisiltä lupaa ottaa heistä muutaman kuvan. Kyllä minä se olen, se hullu kameratäti moro! 🖤
Tampere on kotini.
1988 huhtikuussa syntyi taiteilijasielu Tampereen kalkkuun.
Koko ikäni asunut länsi-tampereella. Piipahtanut Kotkassa ja Orivedellä, mutta aina palannut takaisin.
Tukahdutin vuosiksi luovuuteni ja kadotin itseni sopiakseni johonkin tiettyyn muottiin. Nyt aikuisena vihdoin rohkean raflaavasti esillä, omana itsenäni tehden asioita joista nautin ja jotka tukevat mun hyvinvointia.
Viihdyn ihmisten parissa, mutta rakastan myös yksin oloa. Työssäni on juuri sopivasti näitä molempia. On rikkaus tavata erilaisia ihmisiä. ja kuulla heidän tarinoitaan. Vastapainoksi nautin suuresti, kun pääsen rauhassa koneen ääreen fiilisteleen ja luomaan kuvia.
Persoonaltani olen "yksinäinen susi"
Haluan viettää aikaa paljon yksin, rakastan aitoutta ja olen hyvin tietoinen siitä kuka ja millainen itse olen, Mun ei tarvi olla hyväksytty eikä kuulua mihinkään ryhmään. Ajattelen aina laatikon ulkopuolelta asioita ja rakastan rikkoa rajoja. Nautin tarkkailla ympäristöä ja ihmisiä. Havannoida ja lukea sanatonta viestintää. Yksi synnynnäinen ominaisuuteni onkin herkkyys, mistä syystä omaan voimakkaan empaattisuuden.
Kulutan musiikkia todella paljon. Jo pienenä tyttönä näin ympärilläni "tauluja" joista tein pääni sisällä lauluja.
NAHKATAKKINEN TYTTÖ
" Hän on ollut joskus nuori nainen, käyttänyt aineita speedistä tinneriin.. "
Helppoa ei ole tieni todellakaan ollut, eihän se meistä kellään. Elämään kuuluu ilot, surut, virheet ja onnistumiset.
Dingon nahkatakkinen tyttö kuvastaa hyvin mun nuoruuttani.
"Jotka nuoruuden leikeistä luopuen, paljon saivat vain yksinään kantaen. Palapeliä virheistään liitellen.."
Vapaa-ajalla harrastan kuvauksen lisäksi kuntosalia ja karaokea. Pitkän työrupeaman jälkeen pää nollautuu kuitenkin parhaiten sohvan nurkassa iltaisin, kun muu perhe nukkuu. Uppoutuen johonkin tiivistunnelmalliseen sarjaan.. Jotta voisin olla luova, tarvitsen pään tyhjentämis prosessini. Oman hetken, hiljaisuutta ja tilaa. Vapautta.
Tulinen ruoka, rock n roll ja karaoke. Siinä on mun lempi kombo.
Nautitaan tietenkin hyvässä seurassa ja mahdollisimman usein.
Henkinen hyvinvointi on ihan yhtä tärkeää kuin fyysinen.
Tämän opin niin sanotulta "fitness" kaudeltani joka kesti noin kymmenen vuotta. Unohdin henkisen puolen ja ruoskin itseäni fyysisesti. Hymyilin, mutta sisältä olin aivan hajalla. Ulkoinen olemus ei takaa onnellisuutta.
Olenkin kasvanut paljon ihmisenä ja ymmärrän ihmisten erilaisia elämäntilanteita.
Mikään hienostelija en oo ikinä ollut ja arvostanut aitoutta aina, eli siis kauan ennen kuin siitäkin tehtiin joku trendi ja bisnes🤦🏻♀️
